Valokuvatorstain haasteena on seuraava katkelma:
Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen,
on
aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.
(Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)
Kun paikalle karauttaa suomenhevosillaan Hämeen Eskadroonan
ratsukot, Lempäälän Hakkapeliitat, Uudenmaan Eskadroonan ratsukot sekä
Niinisalon ratsastajien hevosvetoinen tykkijaos autenttisine URR:n asepuvun
m/22 punahousuihin ja luurankotakkeihin pukeutuneine rakuunoineen, on ilmassa
todellista historian siipien havinaa. Muussa varustuksessa käytetään
mahdollisuuksien mukaan SA:n vanhoja armeijasatuloita, suitsia, satulalaukkuja
sekä muita varusteita ja uudet satulahuovat valmistetaan käsityönä vanhojen
mallien mukaisesti, miekat ovat ranskalaista mallia vuodelta 1822.
Sulkeisnäytöksien, asemaan ajojen, tykinammunnan ja muun näytökseen kuuluvan
vanhan ratsuväkiperinteen esittelyn edetessä sitä matkustaa aivan huomaamattaan
ajassa taaksepäin. Näytöksen loputtua on suorastaan hölmistynyt olo, kun
ympärillä onkin moderni 2000-luku. Pala historiaa keskellä nykypäivää!
Kommentit