Kissakuvahaasteen aiheena tällä kertaa kissanluonto.

Kissoissa täytyy olla sisäänrakennettuna jo syntymästä lähtien kiinnostus verhoihin! Miten ne voikin olla niin käsittämättömän houkuttelevat, että pentu, joka ei ole eläissään edes nähnyt verhoja aikaisemmin kokee suorastaan pakottavaa tarvetta kokeilla niitä. Tässäkin kuvassa Viivi ei ole ehtinyt viettää sisäkissan elämää kuin alle tunnin ja jo se oli verhoissa kynsineen. Onneksi fiksuna tyttönä ymmärsi hyvinkin nopeasti, ettei moinen toiminta ole suotavaa, joten verhot saivat jäädä alkuinnostuksen jälkeen rauhaan.

Oli onni, että tuli huomattua heti ensimmäinen hetki, kun pentu tarrasi verhoihin ja näin ollen pääsi kieltämään heti, eikä vasta kolmannella kerralla. Ensimmäisen kiellon jälkeen pentu killitteli ihmeissään takaisin, mutta keksi pian muuta puuhaa, kunnes muistiin palasi taas ne kivat verhot. Pienen aikeet huomattiin taas ajoissa ja ei muuta kuin odottamaan, että tassu koskee verhoa ja terävä kielto, houkuttelu muualle ja kehuminen. Näiden kahden kerran jälkeen Viivillä alkoi korvien välissä raksuttaa ja se marssi pian  uudelleen tomerasti verhojen viereen, katsoi suoraan silmiin ja koetti verhoa tassullaan. Välitön kielto ja tassu palasi lattialle, josta taas kehuja. Edelleen tarkasti minua katsellen Viivi kohotti tassua kohti verhoa toisen kerran ja jälleen siitä tiukka kielto. Nyt verho sai jäädä rauhaan ja Viivi palasi leikkimään omilla leluillaan, joita oli vanhojen kissojen jäljiltä kaappeihin säilötty ja mainoslehdistä sai rypistettyä rapisevia palloja, jotka myös olivat huippukivoja. Illan aikana Viivi palasi verholle vielä muutaman kerran, mutta ei kynnet ojossa vaan ikäänkuin testatakseen, että onko nyt tosiaan niin, että tämä homma on kielletty. Kyllä se oli. Ja Viivikin sen uskoi, joten verhot saivat jäädä lopullisesti rauhaan. Hitsi miten fiksu tyttö! =)