Olen lapsesta lähtien lukenut käsittämättömiä määriä, eikä lukemisharrastuksen loppua ole näkyvissä edelleenkään. Tänä yli 20 vuoden aikana ja tuhansien kirjojen jälkeen vain hyvin harvoin on käsiin osunut kirja, jonka lukeminen on tuskaista ja takkuista ja tuntuu kuin sivujen sanat tökkisivät koko ajan tikuilla silmään. No, oli siis kai jo tilastollisen todennäköisyydenkin perusteella aika osua moiseen. Kyseessä oli siis kirja Le Mariage - avioliitto ranskalaiseen tapaan. Tässä bookcrossingiin kirjoittamani journal entry:

"No enpä oo pitkään aikaa ärsyyntynyt mistään kirjasta näin paljon. Ensinnäkään en saanut juonesta oikein kiinni, en tajunnut jotenkin ollenkaan mikä oli sen käsikirjoitussivujuonen pointti ja koko asia siis vesitti mun mielestä sen kirjan mielenkiintoisimman annin, eli ihmissuhteet ja niiden muuttumisen. Vaikkakin jossain vaiheessa se stereotypioiden pyörittely alkoi ottaa päähän sekin kun musta se meni jo ihan liiallisuuksiin. Hieman maanläheisemmällä tavoitteella olisi minun mielestäni päästy parempaan lopputulokseen.

Ärsytyskynnyksen nosti kuitenkin huippuunsa sivistyssanojen turha viljely silloin kun sille on olemassa myös täysin selkeä, ytimekäs ja yksiselitteinen suomenkielinen sana. Se häiritsee teksti sujuvuutta ja tuntuu teennäiseltä "korkeamman tason" tavoittelulta ja valitettavasti tosiaan toimii aivan tavoitteensa vastaisesti. Sitten en oikein välillä tiennyt oliko nämä suomentajan virheitä vai sitä korkealentoisuuden tavoittelua, kuten esim. "...jolla oli ollut suurempia ambitioita A-S:n varalle." ja "...hevoset kun olivat olleet hänen hobbynsa lapsuudesta alkaen." Oli miten oli, mua kuitenkin nyppi tosi pahasti.

Ja sitten… kai tän oli tarkoitus olla tehokeino ja tuoda esille ranskalaisuutta, mutta mun lukemista häiritsi vain pahasti ja loppua kohden vain ärsytys paheni. Eli ranskalaisten sanojen käyttö jatkuvasti sellaisissa kohdissa, joissa ne on mun mielestä luonnottomia ja tarpeettomia. Sellaiset huudahdukset kuin "Trés bien!" tai "Mon Dieu!" ja muut vastaavat ovat silloin tällöin paikallaan, mutta silloin kun ranskaa tungetaan lauseisiin väkisin ja vielä taivutetaan ne ranskankieliset sanat suomenkielen päättein, niin kyllä teki mieli huutaa tuskasta. Esim.: "...joten hän joutui käyttämään périphériqueta ja ajamaan ylinopeutta ehtiäkseen ajoissa notairen luo kuudenteentoista kaupunginosaan ja allekirjoittamaan promesse de venteä." Lisäksi jäin miettimään, että miten paljon tämmöisestä tekstistä saa irti ihminen, joka ei osaa sanaakaan ranskaa? Usein sanoja tietysti pystyy arvaamaan kontekstista, mutta entä jos ei. Tai välillä oli pitkiäkin lauseita pelkkää ranskaa, eikä lainkaan suomennosta, joten arvailu on lähes mahdotonta. Haittaako se, jos kaikkea ei ymmärrä? Mutta miksi yleensä on tarkoitus tehdä sellaista tekstiä, joka on väkisin väännetty vaikeaselkoiseksi?

Ja lopuksi, kiitos kun sain avautua. :D Ja kuten huomaatte, mun ärsyyntyminen saattoi pitkälti vaikuttaa myös siihen, että multa meni se itse tarina vähän niin kuin ohi."

Kirjan kaikki arvostelut bookcrossingissa.

Sain tämäniltaisessa BC-miitissä Tarnan ylipuhuttua kokeilemaan kirjaa. Mielenkiinnolla odotan millaista palautetta tulee... Jos kirja on Sinulle tuttu (tai sen jatko-osa Le Divorce), ole toki ystävällinen ja jätä oma kommenttisi tänne. Ja erimieltä saa tottakai olla, sehän tuossa bookcrossingissakin on niin parasta kun jostain kirjoista tulee joko kympin palautteita tai sitten aivan parin tähden arvoisia. Mahtavaa lukea erilaisia mielipiteitä. Joskus niistä sitäpaitsi saa itselleenkin aivan uusia näkökantoja! :)